🙁 Keskiviikon kallistuessa iltaan;kyynel vierähti poskelleni, ajaessani Mönsterin vieraan kärryn kyytiin. Hetkeä aikaisemmin oli tullut hakijat; kolme tummiin pukeutunutta vierasta miestä, jotka aikoivat viedä meidän pitkä aikaisen palvelijan Puhoksen suurille saloille antamaan ikimuistoisia hetkiä uudelle omistajalle. Mönsteri oli ollut kesän toimettomana ja tuulikin oli sitä riepottanut; kuomu oli auennutja moottoritilakin oli lunta täynnä. Menin ja primerillä vähän pensaa suoniin ja nykäisy; mönsteri hyrähti tyytyväisenä käyntiin ja kevyt kaasuvivun painallus niin matka kohti tuntematonta alkoi. Haikeana katsoin perävalon kaikotessa mutkan taa ja kohotin maljan. Myös te arvoisat lukijat (kelkkailijat), kohottakaa malja. Ehkä näemme vielä joskus reiteillä kulkiessamme Legendan. Suuri kiitos MÖNSTERILLE. 🙁
