Re: No ei oikein osattu, mutta syötteelle asti päästiin.

[lampsa]

Nyt täytyy kyllä nöyrtyä ja sanoa, että eipä oikein osattu. 😳

Joo, kyllä me ajettiin Haukiputaalta Kiviniemestä Onkamon kautta Iihin ja sieltä Yli-Iihin. Sitten Kierikin vasemmanpuoleisen kiekuran kautta kohti Livoa. Siellä välillä olikin mielenkiintoista kun eräs suo ylitettiin ja vissiin poikettiin hieman reitiltä ja siellä tuli joku talo, jossa poroaitauksia ja sitte oli semmoinen kota ja erämökki. Siellä onneksi pihalla pari hemmoa Yamahoilla ja neuvoivat että tietä kilometri eteenpäin niin reitti tulee siellä näkyviin. No, jatkettiin kohti Livoa ja sitte tuli ajamaton suoylitys, joka kyllä ylitetttiin, mutta samassa huomattiin että sitä suon reunaa pitkin olisi mennyt metsäautotie, jota pitkin hyvin olisi voinut vetää, koska sieltä suolta se sitten kuitenkin tuli sinne tielle.

No, Livolle asti jotenkin päästiin. Kysyttiin paikalliselta että mistä jatkuu Pudikselle menevä reitti. Sanoi, että tuostahan se menee, mutta sitä ei ole kukaan vielä tälle talvelle avannu ku siellä Livon jälkeen semmoinen matala koivikko, joka lumen painosta kaatunut koko reitin päälle. Me uhmasimme, että onhan noita vitikoita ennenkin ajettu läpi. No, siinäpäs se sitten tulikin vastaan ja olipa melkoinen vitikko. Vitikko ryskyen me ajettiin siitä läpi ja olipa makia vetää aivan neitseellisellä ummella sen jälkeen.

Unohdin mainita, että kelkkoja oli kaivettu muutaman kerran reitin vierestä tähän mennessä.

No, sitten tuli taas mielenkiintoinen suo, jossa näkyi kyltti oikealle, että se menisi jonnekin AlaLivon suuntaan. No, me jatkettiin suoraan eteenpäin, mutta ongelmaksi tuli kun viimeinen reittimerkki katosi suon keskellä ja sen jälkeen emme löytäneet enään merkkejä. Pyörittiin pitkin suota ja suikattiin raakasti metsään. Mielenkiintoista puiden ja kantojen kiertoa. Keskellä metsää usko ja toivo katosi ja itsesuojeluvaisto pakotti jätkien kääntymään takaisin Livoon.

Häntä koipien välissä siinä turruutettiin umpinen takaisin ja vitikon läpi ja takasi Livon tielle. Siinä pimeässä taskulamppujen kanssa tutkiskeltiin karttaa ja heilutettiin kelkkoja tankin korkkia nuuhkien, että haiseeko se vielä bensalle. Tankki ei enään hölskynyt bensasta, mutta kyllä se tankin korkkitikku oli vielä kostean tuntuinen bensasta, joten ei muutakuin koneet pärisemään ja sakon uhalla Livon tietä pitkin kohti Ranuan tietä ja Ranuan tietä pitkin Pudasjärvelle. Pudiksen Nesteellä tankattiin kelkat ja jannujen kanssa tuumattiin, että kun jäljellä olevan polttoaineen määrän ollessa puolitoista litraa, niin kyllä silloin oli ajoitukset osuneet kohilleen 😀 . Syötiin ja lähdettiin jatkamaan kohti Iso-syötettä ja se olikin sitten vauhtipätkää se.

Iso-syötteen huipulla parkkeerasimme kelkat siihen riviin joka jätkä hiestä märkänä höyryen ja hielle haisten. 278km takana lähes puolet matkasta umpisessa ajaen ja milloin missäkin sekametsässä pyörien. Hollantilaiset katto meitä haavi auki, ku sitten parkkeerauksen aikana vielä nostettiin öristen ja päät höyryten kelkan perät ilmaan ja pyöritettiin telastot lumesta puhtaaksi. No, siinäpäs sitten ilta vielä saunottiin, uitiin ja lopuksi tietenkin humpattiin yökerhossa aamutunneille asti. Eli normimeininki.

Aamupalan jälkeen siinä pestiin hampaat puhtaaksi juuria myöten ja luettiin aamulehteä niin kauan, ettei puhe enään sammaltanut, niin päätimme jatkaa matkaa takasi kotio. 😯 Puhallettiin mittariin kuiteskin ja kellään ei viisari väpäjännyt ja olo oli muutenkin ajointoa täynnä.

Pudiksen kautta Ylikiiminkiin menevälle reitille ja se pätkä olikin sitten kunnon jumppaa loppumatka. Joka jätkällä alkoivat raajassa olevat lihaksia nimitetyt liikuntaelimet olemaan lopussa ja siinä Ylikiimingin Seolla kahviteltiin, tankit täyteen ja öljyjä lisäiltiin. Ylikiimingistä Hiukkavaaran kautta Auran majalle ja sieltä sähkölinjaa pitkin (oli muuten aika hyvässä kunnossa) Kiiminkijoen jäälle. Siinä vaiheessa ajattelimme, että voe helevetti, mehän ehkä selvitään tästä vielä hengissä. Meren jäällä sitten märät kamppeet jäätyivät ukkojen ympärille ja kotia saapuessa kypärähuppua ei saanut päästä irti, kun se oli jäätynyt kaula-aukon ympärille suppuun. Piti mennä saunaan huppu päässä ja sulattaa se…

En voi muuta sanoa kuin sen, että osattu ei, mutta kyllä tästä vielä saunoessa jätkien kanssa monet kerrat nauraa ryttyytettään, oli siinä seikkailua kerrakseen. 😆