Liekö hulluutta vai mikä sairaus iskenyt joka ei tahdo poiskaan lähteä, väliin vain lievittyy kun kelkan sarviin pääsee. Vai mitä sanot jos kotikonnuille oot tulossa ja silti suuntaat Sallasta vielä pohjoista, kohti Saijaa ja Savukoskea. Aamu oli kaunis ja Pelkosenniemeä kohti ajellessa Pyhä ja Luoston huiput näkyivät komeasti. Levillä tuli vielä näköalareitti ajeltua ettei matka liian nopesti taittuisi. Joku mönkkäri kuski oli rutannut reitin Rovaniemelle päin, kiitoset siitä 😈 . Revontuli reitti oli sitten sitä pyykkilautaa tällä kertaa, tuli jo mieleen että olisiko melkein puolta lyhyempi suorintie ollut sittenkin kannattavampi vaihtoehto. Tankkaus Napapiirin Shellillä toi kuitenkin uutta virtaa ja matka kohti Ranuaa alkoi. Ranuan risteyksessä tuttuja kavereita, joiden kanssa loppumatka Oijärvenkautta kotiin. Matkaa tuli Sallan Kotalasta Yli-Iin Kotalaan viisisataa kilometriä tasan, aikaa meni melkein kaksitoista tuntia. KYLLÄ KELKKAILU ON MUKAVAA. 😀 😀 😀
ps. viime yönä muuten nukutti.
koitetaan laittaa joku kuvakin tuonne galleriaan ihmeteltäväksi.
