Aamun sää oli kuin morsian…voidaan kait sanoa, kun kelkkaporukka kokoontui perjantai aamuna alkutalven ekassa lumipyryssä Seo Jäppiselle Iihin. Harmillisesti pakotettuina järjestämään kerhon reissu arkipäivälle, karsi ison osan kiinnostuneista lähtijöistä normi töiden ääreen. Mukana kuitenkin lopulta oli 12 henkeä.
Siirtyminen Rovaniemelle tapahtui pääosin kimppakyydeillä Yli-iistä sekä Iistä. Oikein onnistunut ratkaisu, jolloin kulutkin saadaan jäämään kohtuullisiksi, joihin myös kerho osaltaan osallistui. Yli-iin autokunta oli valinnut suorimmat reitit pienempiä teitä myöten ja Iin autot meni isoa tietä Kemin kautta Roihin. Matkalla pysähdyttiin ST1 Peurassa tankkaamaan miehet lounasbuffetin antimilla.
Tehtaalle oli sovittu saapumisajaksi tunnin ikkuna, joka olikin ihan tarpeen, koska keli tiellä oli varsin pöllyävä ja matkavauhdin määritti raskas liikenne. Tehtaalla ISK:n porukan otti vastaa tehtaan johdon assistentti Taina De Rycke, joka toimi emäntänä koko vierailun ajan. Alussa käytiin pikaisesti vierailun ohjelma läpi ja tehtiin selväksi, että tehtaan puolella on kuvauskielto, johon oltiinkin jo vähän varauduttu.
Aulatiloista siirryttiin neuvotteluhuoneeseen, jossa oli BRP Finland OY esittelymateriaalia videotykille valmiina. Neukkarissa katseltiin tehtaan esittelyvideo jä käytiin historiaa ja nykyisyyttä varsin kattavasti läpi. Reilun 10 vuotta talossa työskenneellä Tainalla oli hyvin tieto hallussa ja suurimpaan osaan esittelyn aikana virinneisiin kysymyksiin saatiin myös vastauksia.
Hyvän alustuksen jälkeen siirryttiin katsomaan itse tuontoa. Vierailu oli ajoitettu siten, että kelkkatuotanto olisi käynnissä ja linjastolla olikin vierailupäivänä liikkeellä selkeästi työkelkka mallistoa. LTS-etujousitus ja PPS takapää antoi viitteitä, että kelkat olisivat olleet Yeti-mallistoa. Tarkempi malli varmaan kerrottiinkin, mutta kirjoittajalta se meni ohi.
Tuotantoon tutustuminen tapahtui ylhäällä olevilta kulkutasanteilta, ja suurinta osaa meistä olisi varmaan kiinnostanut nähdä tekemistä myös vierestä läpi tuotantoprosessin, mutta ymmärrettävää, ettei vierailijoita haluta viedä häiritsemään kohtuu pitkälle automatisoitua materiaalivirtaa. Linjasto toimi samaan tyyliin kuin autotehtailla, joita tv-dokumenteissa on nähty. Koontamateriaalit täydentyy koontapisteille trukkien ja materiaalijunan avustuksella sitä mukaa kun osat alkaa koontapisteissä loppumaan. Runko-osia saapui varsinaiselle koontalinjastolle automaattisilla kuljetusvaunuilla. Robotiikkaa näytti vielä kuitenkin olevan suhteellisen vähän itse koontalinjalla. Pääosin robotit oli isojen runkojen valmistuksessa särmäyspuristimella, sekä riunkovalmistuksen loppupäässä, jossa suoritettiin robotiikalla mittaukset valmiille runko-osille.
Kokonaisuutena varsin onnistunut ja toisaalta harvinaislaatuinen tilaisuus päästä tehtaaseen tutustumaa. Vierailukäytäntö on saattanut tiukentua vuosien takaisesta, ja varmaan aika harkiten järjestävät tämänlaisia tapahtumia, jotka vie vähintään pari tuntia esittelijältä normaalista työstä.
ISK sihteeri
-Jarno
Loppukevennyksenä ylen arkistosta pätkä vesikelkkailua. Siinä kun yritin etsiä tehtaalta joitain arkistovideoita niitä löytämättä, löytyi tämä.
Samat opit taitaa olla vieläkin käytössä vesikelkkailussa…”suunnanmuutokset saa kuljettaja aikaan siirtämällä painopistettä” ei tuolla kyllä kisoja mahdeta voittaa 😀
